Lampaita ja luteita//Sheep and bed bugs

Jälleen kerran hyvästeltyäni ihmiset Alexandrassa suuntasin Wanakaan. Olen jo kerran pyörähtänyt siellä, mutta halusin mennä uudestaan tekemään pari patikointia. Roys Peak oli neljän tunnin matka ylös vuorille jyrkkää mäkeä pitkin. Reitti kiemurteli 8 kilometrin matkan ja matka kävi jo kunnon päälle. Reitti kulki yksityisellä laidunmaalla ja lampaita juoksenteli vierellä. Olen aina pitänyt lampaista, mutta nyt niiden vierellä kulkeminen sai minut varuilleni.

After saying goodbye to people in Alexandra, once again, I was heading to Wanaka. I've been there once before but I wanted to go back to do few hikes. Roys Peak was a four hour journey up on a steep hill. The road up to the top was 8 km and it was testing my fitness level. The route was in a private land with sheep running around. I've always liked sheep but now I felt nervous walking among them.

En tainnut mainita, mitä tapahtui kun olimme telttailemassa pohjoissaarella. Heräsin yöllä, kun jokin löi päätäni teltan ulkopuolelta. Vierelläni nukkuva Matan sanoi minun kuvittelevan asian ja käski mennä takaisin nukkumaan. Kun sain pään tyynyyn, jokin osui minua päähän uudelleen. Kuulimme sorkkien kopinaa ja teltta heilahti taas. Tajusimme sen olevan lammas, joka puski päällään telttaa ulkopuolelta. Matan hakkasin teltan seinää ja lopulta kuulimme askeleiden katoavan. Matan oli aikasemmin ajanut laumastaan eksyneen lampaan pois telttailualueelta ja mietimme epäuskoisena naureskellen, tuliko lammas kostamaan. Tämän tapahtuman jälkeen lampaat eivät ole enää näyttäneet yhtä suloisilta ja viattomilta.

I don't think I have mentioned what happened in the beginning of my travels when we were camping in Northland. I woke at night when something was hitting my head outside the tent. Matan, who was sleeping next to me, told me I was imaginating it and told me to go back to sleep. When I got my head on the pillow, it happened again. We heard a noise of something four-legged running away and then running against the tent again. We realised it was a sheep pushing it's head against the tent. Matan banged the tent and finally the sheep run away. Matan had chased a sheep that was lost from it's herd earlier that evening and we were laughing that maybe the sheep came back to revenge us. After this incident sheep have not looked as cute and innocent than they did before.

Pienestä lammaskammosta huolimatta, pääsin kuitenkin Roys Peakin huipulle ja sieltä avautui maisemat Wanakaan ja Mount Aspiringin kansallispuistoon.

So even with my fear of sheep, I got on top of Roys Peak. From there you could see the stunning view over Wanaka and Mount Aspiring National park.

Seuraavana päivänä tein Rob Roy Glacier-patikoinnin irlantilaisen miehen kanssa, jolta olin saanut kyydin kotiin edellispäivän patikalta. Reitti oli tunnin ajomatkan päässä Wanakasta ja tie kulki yhdeksän puron läpi. Tietä ei suositella normaaleille autoille sadesäällä ja meillä oli tietysti sellainen alla sadepäivänä. Kyseenalaistin mahdollisuutemme päästä vielä takaisin päin, sillä vettä ripotteli jatkuvasti. Irkkumies ei kuitenkaan nähnyt asiassa mitään ongelmaa, joten luotin häneen. Oma asiantuntemukseni autoista ja lammikoista on melko olematon.

The next day I hiked to Rob Roy Glacier with an Irish guy who had drove me home from Roys Peak the previous day. The hike was an hour away from Wanaka and we had to cross nine fords to get there. They don't recommend the road to normal cars on a rainy day, and of course that is what we were driving while it was raining. I was questioning if we would be able to drive back from there since it was raining the whole time but the Irish guy didn't see any problem with it. So I trusted him. My knowledge about cars and fords is pretty much non-existing.

Lampaita tiellä. Normaali näky Uudessa Seelannissa
Sheep on the road, a normal sight in New Zealand

Patikointireitti oli helpohko ja vei Rob Roy-jäätikön viereen. Tämä oli elämäni ensimmäinen jäätikkö ja näkymä oli melko vaikuttava. Lumi näytti kirkkaan sinertävältä paikoin ja oudointa oli, että kuljimme sademetsän läpi päästäksemme jäätikölle. Muutaman kerran kuulosti siltä, kuin kova ukkonen olisi jyrissyt, mutta se olikin pieni lumivyöry jäätiköllä.

The hike itself was pretty easy and it took us close to the glacier. This was the first glacier I've ever seen and it was impressing. The snow looked blue at some places and the weirdest part was that we hiked through a rainforest to get to the glacier. A couple of times we heard a sound like thunder but it was actually a small avalanche on the glacier.

Takaisin menomme aikana vettä oli alkanut sataa kaatamalla ja nyt irkkumieskin oli huolissaan mahdollisuuksistamme ylittää vesiesteet. Ensimmäiset esteet menivät helposti, mutta kolmas oli niin syvä, että vesi tulvi tuulilasille asti. Sen verran tiedän autoista, että se ei varmasti tehnyt hyvää moottorille. Loput purot olivat matalia ja pääsimme kotiin asti ilman ongelmia. Tiedä sitten, pihiseekö irkkumiehen autossa moottori edelleen.

On our way back down, it really started to rain and now even the Irish guy was nervous about wether we would be able to cross the fords or not. The first few fords were shallow but the third one was so deep that the water came all the way to the windshield. Though I don't know much about cars, I'm sure that can't be good for the engine. The rest of the fords were shallow and we were able to get home safely. If the engine on the Irish guy's car is still working, that I don't know.

Wanakasta suuntasin Mount Cook-kylään, jota ympäröi korkeat lumiset vuoret. Kylä on suosittu turistien keskuudessa ja sainkin sieltä varattua vain yhden yön. Olin suunnitellut tehopatikoinnit: kaksi ensimmäiselle päivälle ja yksi pitkä viimeiselle. Saapuessani kylään vuoristoilma kuitenkin pilasi suunnitelmani. Vettä satoi kaatamalla ja pilvet olivat niin alhaalla, että vuoria tuskin näki. Kiipesin yhdelle vuorelle ja sinne päästyäni alkoi sataa lunta. En ole nähnyt lunta yli vuoteen, joten se oli hauskaa, kunnes tuuli yltyi niin kovaksi, että lumi satoi vaakatasossa. Lähdin vikkelästi alas ettei tuuli nappaisi minua mukaansa.

From Wanaka I headed to Mount Cook village, which is surrounded by big snowy mountains. The village is very touristy and I was able to get only one night at a hostel there. So I planned efficient hikes for two days: two short ones on my first day and a long one for the second day. When I arrived to the village, the mountain climate ruined my plans. It was pouring rain and the clouds were hanging so low you could barely see the mountains. I hiked to one mountain but when I got on top, it started to snow. I haven't seen snow for over a year now so it was fun until the wind started to blow so strongly that it was snowing horizontally. I went quickly down so the wind wouldn't blow me over.

Näkymä Red Tarns-reitiltä
A view from the Red Tarns hike

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena ja suuntasin äkkiä ulos. Sain tehtyä kaksi suunnittelemaani reittiä, mutta tuuli oli edelleen niin kova, että välillä se puski minut reitiltä pois. Reitti ei onneksi kulkenut vuorten päälle vaan laaksossa, joten vaaratilanteita ei syntynyt.

The next morning was sunny so I ran out to do hikes. I got to do two shorter hikes, but the wind was still so strong that it pushed me off the track at times. Luckily the track was going through a valley and not on a mountain so it wasn't too dangerous.

Kea Point-reitti
Kea Point track

Mueller-jäätikköjärvi
Mueller Glacier lake

Hooker-laakso
Hooker Valley

Hooker jäätikkö
Hooker Glacier

Hooker jäätikköjärvi
Hooker Glacier lake

Seuraavana vuorossa oli länsiranniko ja Fox jäätikkö, jonne olin taas suunnitellut parin päivän patikat. Kuten minua säästä oltiinkin varoiteltu, länsirannikolla satoi molemmat siellä viettämäni päivät. Sain sentään käveltyä jäätikölle, joka oli kuitenkin pettymys. Reitti loppui 450 metrin päähän jäätiköstä, joka näytti vain likaiselta lumelta. Näky, joka on tuttu Suomessa joka talvi. Täytyy sanoa, ettö Rob Roy jäätikkö oli vaikuttavampi.

The next stop was Fox Glacier on the west coast. I had few hikes on my mind again but like everyone had warned me about the weather, it rained both days I was there. I was able to walk to the glacier but it was disappointing. It just looked like dirty snow, something I can see in Finland every winter. I have to say that Rob Roy Glacier was more impressive.

Kaiken kaikkiaan päivät Fox jäätiköllä olivat tylsiä ja kaiken kruunasi luteet, joiden kanssa nukuin kaksi yötä. Toisena aamuna koko kroppani oli täynnä puremajälkiä ja näin luteiden juoksentelevan sängylläni. Kerroin tästä hostellin omistajalle, joka vain suuttui minulle ja paasasi, kuinka se ei voi olla mahdollista, sillä heillä on erikoispatjat luteita vastaan. Keräsin kimpsuni ja suuntasin jälleen kerran Alexandraan. Olin suunnitellut viettäväni joulun siellä, mutta päätin mennä sinne jo aikasemmin, koska luteista eroon pääseminen veisi aikaa.

All in all, my days at Fox Glacier were boring and to make my time there perfect​, I slept with bed bugs for two nights. On the second morning my body was covered with bite marks and I saw the bed bugs crawling on my bed. I told the hostel owner this but he just got mad at me and told me they can't have bed bugs since they have these special mattresses against them. So I gathered my stuff and headed to Alexandra. I was planning to spend Christmas there anyways and now I wanted to go there early so I could have time to get rid of the bed bugs.

Heti perille päästyäni purin tavarani ja laitoin ne jätesäkkeihin ulos aurinkoon. Tällä tavalla luteiden kuumentaminen oli ainoa vaihtoehto, koska hostellin pesukone toimi ainoastaan kylmäpesulla. Kerroin siivoushenkilökunnalle ja omistajalle puuhistani ja jätin tavarat ulos aurinkoon. Illalla, kun menin katsomaan niitä, jätesäkit olivat kadonneet. Luulin poikien tehneen minulle pilan ja piilottaneen säkit. Kun näin hostellin omistajan miehen vievän roskatynnyreitä ulos, tajusin oitis mitä oli tapahtunut. Mies oli luullut tavarasäkkejäni roskiksi ja vienyt ne roska-auton kyytiin. Tapahtuneesta oli vain muutama minuutti, mutta kaikki vaatteeni oli jo matkalla kaatopaikalle. Ainoat, mitä jäi jäljelle oli arvotavarat, päälläni oleva mekko ja kolmet kengät. Tilanne oli niin absurdi, että itkin puoli tuntia ja sitten jo nauratti. Ainakin luteet olivat poissa.

Once I got to Alexandra, I put all my clothes to black garbage backs out in the sun. This was the only way to heat the bugs to death since the washing machine only had cold wash option. I told the cleaning people and the hostel owner what I was doing and left my stuff in the sun. In the evening, when I went to check my stuff, the bags were gone. I thought the boys had made a prank on me and hid the bags. When I saw the hostel owner's husband taking out the trash, I realised what had happened. He had though my stuff was garbage and had throw them in the garbage truck. It had happened just few minutes before I got there but at that point my clothes were on their way to the dump. Only things I was left with were my valuable belongings, three pairs of shoes and a dress I was wearing. The situation was so absurd that I cried for half an hour and then I was laughing. At least the bed bugs were gone.

Tarkoitukseni oli jatkaa matkustamista joulun jälkeen, mutta koska budjettiini ei ole laskettu uuden vaatekerran ostamista, ei auta muu kuin jäädä tänne Alexandraan ja löytää uusi työ.

My intention was to continue traveling after Christmas but since I can't afford to buy a whole new wardrobe right now, I just need to stay in Alexandra for a while and get a new job.

-Päivi