Bucket list-hetki

Jos nyt suunnittelisin tätä reissua, olisin sen verran viisaampi, että jättäisin muutaman maan pois listalta. Kolme ja puoli kuukautta takana melko kiivastahtista reissaamista ja nyt alkaa väsymys painaa. Alussa olin aina innoissani, kun pääsi uuteen paikkaan. Nyt tuntuu uuvuttavalta ”aloittaa taas alusta”, etsiä uusi majapaikka, halvat ruokapaikat jne. Silti osaan vielä nauttia uusista maisemista, mutta alku tuntuu aina kankealta. Tähän asti olen myös nauttinut uusien ihmisten tapaamisesta ja käyttänyt kaikki tilaisuudet hyväkseni saadakseni uusia ystäviä. Nyt alan väsymään myös siihen. Toisaalta edelleen odotan tapaavani kivoja ihmisiä hostelleissa, mutta välillä haluaisin käydä keskusteluja muista aiheista, kuin siitä, kuinka kauan olen matkustanut, missä olen käynyt ja mitä olen matkan aikana tehnyt. Vaikka en välttämättä kaipaa reissukaveria edelleenkään, olisin mukava viettää samojen ihmisten kanssa enemmän aikaa kuin päivän kaksi.

Siksi olikin mukavaa vaihtelua, kun vietin kuusi päivää saksalaispoikien kanssa Arequipassa, ensin kanjonipatikoinnilla ja sitten vielä muutaman päivän kaupungissa. Oli myös hyvin tervetullutta se, että molemmat pojat puhuivat espanjaa, joten sain itse vain hymyillä vieressä, kun he hoitivat puhumispuolen asioinneillamme.

Arequipa

Arequipasta ja poikien huomasta oli kuitenkin lähdettävä ja matka jatkui Cuscoon. Suurin syy, miksi halusin Etelä-Amerikkaan, oli Macchu Picchu ja se oli vihdoin edessä. Macchu Picchuun olisi ollut taas kaikenlaista turistiretkeä, mutta päätin tehdä reissun omillani ja säästää rahaa. Macchu Picchua lähin kaupunki on Aquas Calientes, jonne ei mene kuin överikallis juna, johon en aikonut rahojani käyttää. Vaihtoehtona oli siis ottaa bussi Aquas Calientesta lähimpään kaupunkiin, Santa Mariaan, joka sijaitsee 9 kilometrin päässä. Sieltä matka jatkui kävellen junaraiteiden vieressä Aquas Calientesiin. Olin laskenut, että 9 kilometriä kävelee 1,5 tunnissa, mutta koska junaradan vierusta oli pelkkää isoa irtokiveä, matka kestikin 2,5 tuntia. Osansa teki varmasti se, että bussi oli aamulla kaksi tuntia myöhässä, joten puolet kävelystä tapahtui pilkkopimeässä taskulampun valossa. Kaiken kruunasi tietysti kaatosade. Onneksi tapasin bussissa tytön Uudesta Seelannista, jonka kanssa kuljimme matkan yhdessä.

Uuden Seelannin tytöllä odotti kaverit jo Aquas Calientessa ja seuraavana päivänä klo 4.30 aamulla aloitimme kapuamisen Macchu Picchuun yhdessä. Edessä oli 2000 askelmaa rappusia pitkin. Kello 6.30 olimme perillä. Olin ostanut lipun sekä Macchu Picchuun sekä Macchu Picchu-vuorelle, 600 metriä raunioiden yläpuolelle. Aina, kun näkee kuvia raunioista, kuva on otettu hieman yläpuolelta ja halusin itse saman kuvan. Tämän takia ostin lipun vuorelle. Kun saavuin Macchu Picchulle, tajusin, ettei vuorelle ole tarve kiivetä, koska valokuvien näkymä oli jo edessäni: sisääntulo oli hieman korkeammalla kuin rauniot.

Koska minulla oli lippu vuorelle, aioin sinne myös kiivetä. Aikataulu oli tosin tiukka. Seitsemältä aukeaisi portti vuorelle ja kiipeäminen sinne kestäisi kuulemma tunnista kahteen. Vuorella olisi mukava viettää hetki ja alastulokin kestäisi noin puolet ylös menon ajasta. Lisäksi halusin vielä kiertää raunioissa ja lopuksi olisi mentävä vielä alas ne 2000 askelmaa. Ja kaikki tämä oli tehtävä klo 12 mennessä, koska silloin minun tulisi aloittaa 9 kilometrin matka takaisin Santa Mariaan, jossa bussi odottaisi 14.30. Päätin, että ehdin tehdä kaiken ja niin ehdinkin. Olin jopa niin tehokas, että olin odottamassa bussia jo kello 13.45. En ollut juurikaan pitänyt taukoja kahdeksan tunnin kävelyn ja kiipeämisen aikana tai syönyt kunnolla, ja odotin pääseväni bussiin nukkumaan. Vaikka bussiliput oli ostettava etukäteen, firmalle tuli kuitenkin yllätyksenä se, että meitä matkustajia olikin enemmän kuin bussiin mahtui, joten sain odotella kaksi tuntia lisää seuraavaa bussia.

Portaat Machu Picchu-vuorelle.

Näkymä vuorelta

Kaikki tämä oli kuitenkin sen arvoista. Olin odottanut tätä kauan ja oli se vaan huikea! Vaikka raunioissa kiertely ja läheltä paikan näkeminen oli mielenkiintoista, pidin kuitenkin enemmän paikan tuijottelusta hieman korkeammalta. Kokonaisuudessaan Macchu Picchu on vaan mieletön.

Halusin jäädä vielä Cuscoon kahdeksi päiväksi, koska kaupungissa oli paljon historiallisia nähtävyyksiä ja paikka oli tunnelmallinen. Ensimmäisenä yönä sain älyttömät vatsakivut ja kovan kuumeen ja päivä meni sängyssä. Illaksi olin suunnitellut ottavani 22 tunnin bussin Limaan, jonne minun oli saavuttava keskiviikkoon mennessä, jotta ehtisin hakea Kuuban viisumin lähetystöstä. Olo koheni hiukan iltaan mentäessä ja nyt istun bussissa matkalla Limaan. Luulen, että tämä oli kropan tapa ilmoittaa, että reissutahti on liian kova. Harvoin minun sairastamat taudit menevät näin pian ohi. Päätin hemmotella itseäni ja ottaa bussin, jossa selkänojan saa kokonaan alas makuuasentoon. Näin ei kuitenkaan ole, mutta en ole yllättynyt. Mikään Etelä-Amerikassa ei mene niin kuin luvataan.

Cusco