Tien päällä//On the road again

Kirsikat loppui ja vietin muutaman viikon Clydessä chillailemassa ja siivoamassa ilmaista asumista vastaan.

Cherry season finished and I spent few weeks in Clyde chilling and working for accommodation.

Clyde

Viikko sitten otimme kaverini Kaden kanssa uudelleensijoitettavan vuokra-auton alle ja lähdimme kolme päivän roadtripille. Saimme siis vuokra-auton ilmaiseksi, koska se piti saada siirrettyä toiseen kaupunkiin. Bensat piti maksaa itse, mutta muuten saimme kahden vuorokauden aikana ajella, minne halusimme.

A week ago my friend Kade and I booked a relocation car and went for a three day road trip. We got the car for free since the rental company needed it to be moved to a different city. We had to pay the gas ourselves but we got to drive as much as we wanted during those three days.

Jostain syystä pidän roadtripeistä ja pitkistä automatkoista, vaikken teekään niitä usein. Roadtrip Uudessa Seelannissa on kuitenkin ihan omaa luokkaansa, sillä maisemat ovat toinen toistaan upeampia ja ikinä ei tiedä, mitä tie tuo tullessaan, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Sadepilvet kerääntyivät taivaalla, mutta jostain raosta kuitenkin pilkisti aurinko ja valaisi pellon kullankirkkaaksi.

For some reason I love road trips and sitting in the car for long distances though I don't do it often. Roadtrip in New Zealand is a very unique experience because the scenery is so beautiful and you never know where the road will bring you to, as you can see from the picture below. The rain clouds had gathered in the sky but still the sun managed to shine trough on the field coloring in golden.

Ensimmäisenä iltana kävimme Oamarussa katsomassa sinipingviinejä. Ne oli noin 40cm korkuisia miniotuksia ja seurasimme aitiosta, kuinka ne rantautuivat merestä ja juoksivat koti-koloihinsa.

On our first night we drove to Oamaru to see blue penguins. They are about 40cm tall tiny creatures and we watched from the audience how they came shore and ran to their homes.

Seuraavana aamuna suuntasimme Mt Cookin kansallispuistoon, jossa olen jo käynyt kerran ennenkin. Paikka on kuitenkin lempparini tässä maassa, joten menin sinne mielelläni uudestaan. Teimme osan patikkareitistä, joten en viimeksi pystynyt tekemään kovan tuulen vuoksi.

Next morning we headed to Mt Cook National park, where I've been once before. That place is my favorite one in New Zealand so I didn't mind going there again. We managed to do a part of a track I couldn't do the last time because of the strong wind.

Mt Cookilta olikin sitten monen tunnin ajomatka Christchurchiin, johon meidän oli saavuttava saman illan aikana. Aamulla oli palautettava auto ja haettava Kadelle toinen uudelleen sijoitettava auto, koska hänen oli palattava takaisin Clydeen töihin.

From Mt Cook it was a several hour drive to Christchurch where we had to arrive that evening in order to drop off the car in the morning. We also had to pick up another relocation car for Kade so he could drive back to work in Clyde.

Sunnuntai-aamuna jäin siis Christchurchiin ja olin taas reissussa yksin. Ensituntuma kaupungista oli, että se oli tyhjä ja vaikeasti lähestyttävä, koska joka puolella tehdään rakennustöitä. Christchurch koki pahan maanjäristyksen vuonna 2011 eikä jälleenrakennus ole vieläkään valmis. Ja kuin kaupunki ei olisi jo kärsinyt tarpeeksi, siellä ollessani kaupungissa syttyi suuri tulipalo, joka kesti useita päiviä tuhoten koteja.

So on sunday i was in Christchurch and on the road alone again. My first impression of Christchurch wasn't that good since there was construction work everywhere. The city was badly damaged in an earthquake in 2011 and they still have a lot of rebuilding to be done. And like the city hadn't suffered enough already, there was a big fire on my first day there that lasted for days destroying homes.

185 valkoista tuolia kuvastaen maanjäristyksessä menehtyneitä ihmisiä.
The 185 white chairs represents the lives lost in the earthquake.

Kun kiertelin kaupungissa, sieltä löytyikin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Paljon erilaista taideteoksia oli ripoteltu sinne tänne ja suuria graffiteja löytyi useasta nurkasta. Kasvitieteellinen puutarha oli myöskin suuri ja upea ja siellä oli hauska viettää kuuma päivä.

When I walked around the city I found a lot of interesting details there. You could find a lot of different art pieces around the city and large graffitis. The botanic farden was also beautiful and a good place to spend a hot summer day.

Kaksi päivää kaupungissa kuitenkin riitti hyvin. Tuntui, ettei siellä ollut paljon elämää eikä ihme; kaupat, kahvilat ja ravintolat oli ripoteltu sinne tänne ja seuraavaa sai aina etsiä. Christchurch tuntuukin olevan kaupunki, joka jakaa jyrkästi mielipiteitä. Itse olin tyytyväinen päästessäni jatkamaan matkaa.

Two days in the city was enough though. It felt like there wasn't much life there and no wonder: all the shops, restaurants and cafes were spread around the city and you always had to look for the next one. Christchurch seems to be a city that people either love or hate. I was happy to move on from there.

-Päivi

Joulu ei ole joulu, jos on kesä// It's not Christmas if it's summer

Joulun pyhät lipuivat täällä ohi melko huomaamatta. Ei vain ollut jouluinen olo ilman perhettä, kylmyyttä, lunta (räntää) tai pimeyttä. Koitin saada itseni joulutunnelmaan tekemällä riisipuuroa, rusinasoppaa ja tähtitorttuja. Ensimmäiset kaksi ei maistunut yhtään äidin tekemiltä ja tähtitortutkin levisivät uuniin, koska hillo oli vääränlaista.

The christmas holidays here went by without me even really realising it was Christmas. It just didn't feel like it without my family, snow, the coldness and the darkness. I tried to get myself in the Christmas spirit by cooking rice porridge, raisin soup and plum pastries. The two first ones didn't taste anything like my mum's cookings and the plum pastries melted in the oven since the jam was a wrong kind.

Jouluaattoa vietimme hostellilla koko porukan kesken. Kaikki kokkasivat jotakin perinteistä omasta maastaan ja söimme suuren jouluillallisen. Hostellin omistaja järjesti myös salainen pukki-leikin, jossa jokainen oli saanut yhden ihmisen, jolle ostaa joululahja ja lahjan ostaja pysyi salassa. Itse sain alusvaatteita, joka oli mieluinen lahja ottaen huomioon, että alusvaatteeni olivat kaatopaikalla.  Ilta päättyi baariin, josta meidät häädettiin pois keskiyöllä, koska alkoi ilmeisesti jonkinlainen joulurauha.

We spend the Christmas eve at the hostel with the whole crew. Everybody cooked something traditional from their home country and we had a huge dinner together. We also had secret Santa, a thing where you buy a present for one person without them knowing who their secret Santa is. I got underwear which was good since my old ones were at the dumpster. We ended up in the bar, where we were kicked out at midnight because it was officially Christmas.

Joulupäivä oli aurinkoinen ja kuuma ja se tuntui vaan perussunnuntailta. Kirkon pihalla järjestettiin ilmainen joululounas, jonka kävimme syömässä. Ruokaa oli mielettömästi ja se oli superhyvää, mutta ei kuitenkaan suomalaisittain jouluista. Täällä jouluruoka on meidän kesäruokaa: grilliruokaa, salaatteja, hedelmiä ja pavlova-kakkua. Käy järkeen, kenenpä tekisi mieli kuumia laatikkoruokia kesähelteellä. Täällä joulu oli myös lyhyempi, vain joulupäivänä olivat kaupat kiinni ja muut päivät olivat normaaleja arkisia päiviä. Itse otin lähinnä aurinkoa ja liotin itseäni joessa. Hyvin erikoinen joulu siis.

Christmas day was sunny and hot and it felt like just another Sunday. There was a free Christmas lunch at the the chruch where we were invited. The food was good and there were lots of it. The food wasn't anything like we have on Christmas in Finland. It was something we eat at summer (as do they since it's summer here): barbeque, salads, fruits and pavlova-cake. Christmas here is shorter than in Finland too. As we have three days when shops are closed and most people don't work, in here it was only Christmas day and that's it. I spent my holidays tanning and soaking myself in the river. Very unusual Christmas it was.

Uuden vuoden aattokin kulki melko arkisella kaavalla. Osa hostellin ihmisistä lähti suurempiin kaupunkeihin juhlimaan ja osa meistä jäi hostellille. Siellä söimme, joimme ja päädyimme taas paikalliseen baariin. Kolme sekuntia ennen vuoden vaihtumista joku muisti alkaa laskemaan ääneen, muuten vuoden vaihtuminen olisi mennyt minulta autuaasti ohi.

New Years eve went also by pretty casually. Some of the people from the hostel went to celebrate in bigger cities and another group of us stayed in Alexandra. We ate and drunk well and ended up in the local bar. Three seconds before new year someone remembered to count, otherwise the change of the year would have passed me blissfully.

Uuden vuoden aattona mietin, miten vuosi sitten olin viettänyt iltaa siskon ja serkkujen kanssa ja jännittänyt yksin maailman ympäri matkalle lähtöä. Silloin se tuntui niin suurelta askeleelta ja nyt yksin matkustaminen tuntuu arkipäivältä. Kahdeksan kuukauden matkustelun vaikutukset omaan elämään tiivistää hyvin se seikka, että vietin suurimman osan uv-aatosta tytön kanssa, jonka olin tavannut samana iltana hostellilla, mutta tuntui siltä kuin olisimme tunteneet aina. Se on yksi matkustamisen hienouksista.

On New Year's eve I thought about how I had celebrated it last year with my sister and cousins and how I was nervous about going to travel around the world on my own. Back then it felt like a huge step, now traveling alone is like everyday life. The fact that I spent most of my new year's eve with a girl I had just met at the hostel but felt like we had known each other for years, sums up the effects of eight months travels in my life.

Vuoden vaihteen jälkeen oli paluu arkeen. Sain töitä helposti kirsikan poimijana ja ensimmäisestä päivästä alkaen vihasin työtäni. Työssä on oltava nopea, mitä enemmän poimii, sitä enemmän tienaa. 5,5 kilon ämpäri roikkuu rinnan päällä ja tikkaita on kiivettävä ylös alas saadakseen kaikki kirsikat talteen. Parin viikon jäljiltä sormien iho on riekaleina ja kosketusarka. Silti on poimittava lisää. Sainpa myös muljautettua olkapään pois paikaltaan tikkaita nostaessani ja siitä seuraavat päivät poiminta tapahtui yhdellä kädellä. Yhtenä päivänä kiireessä tikkaita alas tullessani missasin yhden askelman ja kaaduin taaksepäin. Takanani oli onneksi suuri oksa, jonka päälle pyllähdin ja siitä liu'uin maahan. Eipä käy työ ainakaan tylsäksi.

At the beginning of the new year it was time to go back to work. I got a job as a cherry picker and hated that work since day one. You have to be fast at picking and the more you pick, the more you earn. The 5,5 kg bucket is hanging around your neck and you have climb the ladder to catch all the cherries. The skin on your fingers is broken and it hurts to pick the cherries. You still have to keep on picking. I managed to pop out my shoulder when lifting the ladder and the next days I was only able to pick with one hand. The other day I missed a step when coming down the ladder and I fell down. Luckily I had a big branch behind me where I landed on and I slid to ground from there. At least this job is never boring.

Välillä ajellaan autolla kirsikkatarhassa etsien kypsiä hedelmiä.
Sometimes we drive around at the orchid looking for ripe cherries.

Kirsikat täytyy erotella ja vain vahingoittumattomat saa kerätä talteen.
You also have to separate the cherries and you're allowed to pick only the good cherries.

Muuten päivät täällä on melko hiljaisia. Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa vietin eniten aikaa, on lähtenyt pois. Alan olla niin väsynyt tähän kaupunkiin ja työhön, että iltani menee lähinnä sängyssä. Olen jopa potenut koti-ikävää, jota ei yleensä tapahdu matkoillani. Jossain vaiheessa sitä vain kaipaa taas merkityksellisiä ihmissuhteita elämäänsä.

Other than that the days here are pretty quiet. Most of the people I hung out with have left the town. I'm getting so tired of this job and this town that I'm spending my evenings in bed. I've even been home sick which usually doesn't happen on my travels. At some point you just need more meaningful relationships with people who really know you.

Kirsikkakausi on kuitenkin pian ohi ja minä olen taas valmis matkustamaan!

The cherry season is almost finished though and I will be free to travel again!

-Päivi