Because I had only three weeks in Laos and I wanted to visit both north and south, I was traveling with a quick pace. For three days in a row I traveled with the public transportation and then I needed to take a four day break because I was getting pissed.
Riverside bar in Vang Vieng
Julkinen liikenne eli bussit ja minibussit lähtevät Laosissa pääsääntöisesti tunnin myöhässä ja saapuvat kaksi tuntia myöhässä perille. Ilmastointi ei aina pelaa ja vähän väliä pysähdytään ottamaan lisää lastia kyytiin, jättämään sitä tai sitten kuski käy hoitamassa omia asioitaan. Bussit ahdetaan niin täyteen, että ihmiset istuvat muovituoleilla käytävillä tai nukkuvat tavaratilassa. Itse sentään olen aina saanut kunnon istumapaikan. Kaiken huippu oli 11 tunnin bussimatka, jonka aikana muutamakin paikallinen oksenteli muovipusseihin, kun eivät kestäneet mutkikasta tietä. Tiet täällä ei muuta olekaan kuin mutkaisia ja kuoppaisia.
The public transportation aka buses and minivans in Laos mainly leave an hour late and arrive two hours later than was supposed to. Air con usually doesn't work and the bus stops every now and then to pick or drop off load or the driver goes to run his errands. The buses are over sold so that people sit on the aisle with plastic chairs or sleep in the luggage area. I've always managed to get a proper seat at least. The top notch ride was an 11 hour drive with few locals throwing up in plastic bags because they weren't used to the winding roads. The roads in Laos are nothing but bumpy and winding.
Viihdyin Nong Khiawissa muutaman päivän ja pienen väärinymmärryksen seurauksena päädyin yhdeksi yöksi luksusbungaloon, jonka oli täysin budjettini ulkopuolella. Sinä päivänä satuin kuitenkin olemaan huonolla tuulella, ja siisti rauhallinen bungalo ilmastoinnilla piristi kummasti. Muistelen vieläkin tuota päivää (ja asumusta) lämmöllä.
I stayed in Nong Khiaw for few days and because of a minor misunderstanding I ended up staying a night in this luxurious bungalow that was out of my budget. That day I happened to be in a shitty mood and a clean, peaceful private bungalow with air con lifted my spirit up. I still think about that day (and the bungalow) with fondness.
Morning coffee on the balcony of the luxurious bungalow
Nong Khiawista jatkoin Muang Noihin, joka on pieni kylä joen varressa ja jonne pääsee vain veneellä. Ihastuin paikkaan kovin. Sitä ympäröi karstivuoret, tiet ovat päällystämättömät eikä moottoriajoneuvoja ole. Ilma oli kuitenkin niin kuuma ja kostea, että vietin päivät lähinnä riippukeinussa lukien ja hedelmäsmoothieita juoden. Pohjoisessa oli polttokausi menossa eli paikalliset poltti metsää vuorilla saadakseen lisää peltoa. Tämä aiheutti savua taivaalle, joten vuorimaisema ei ollut paras mahdollinen. Metsän poltto vuorilla myös aiheutti paljon tuhkaa taivaalle ja opin äkkiä, ettei smoothieita kannatta hörpiskellä taivasalla.
From Nong Khiaw I headed to Muang Ngoi, a little town along the river, accessible only by boat. I liked the place immediately. It is surrounded by karst mountains, the roads are unpaved and there is no traffic. The climate was so hot and humid that I spent my days mainly in a hammock reading books and drinking smoothies. It was burning season there which means the locals are burning forest on the mountains to get more field. This was causing a lot of smoke so the beautiful mountain view wasn't at it's best. It was also causing a lot of ash flying in the air and I quickly learned not to drink my smoothies under the bare sky.
Pohjoisen jälkeen oli vuorossa Luang Prabang ja siellä Laosin Uuden Vuoden juhlinta nimeltään Songkran. Juhlinta kestää kolme päivää ja ihmiset heittävät vettä ja perunajauhon tapaista jauhetta toistensa päälle. Vesi symboloi puhdistumista ja jauhe siunausta. Periaatteessa juhla on kuin yksi suuri vesisota eikä kukaan pysty siltä pakenemaan. Siksi kannattaa vain hypätä mukaan ja ostaa vesipyssy, jotta voi osallistua ihmisten suihkimiseen.
After the north it was time for the Lao New Year, Songkran, in Luang Prabang. It lasts for three days and people throw water and powder on each other. Water is a symbol for cleansing and the powder marks for a blessing. So basically it's a one big water fight and no one can escape from it. That's why it's better to go along with it and buy a water gun to participate the fun.
En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja voin sanoa, että Songkran on uusi lempijuhlani. Vettä heitetään kaikkien ohi kulkevien niskaan, musiikki pauhaa joka kadunkulmassa, olutta juodaan kuin vettä ja ihmiset ovat hyvällä tuulella. Ja kun lämpötila lähenee 40 astetta, vesisota on hyvinkin virkistävä. Me päädyimme yhtenä päivänä suurelle ja ilmaiselle ulkoilmafestivaalille lava-auton kyydissä, johon hypppäsimme paikallisten kutsumana. Sielläkin olut virtasi, konemusiikki raikasi ja suuret sprinklerit suihkivat meidät litimäriksi. Ja juhlat loppuivat klo 23, niin kuin aina Laosissa.
I have never seen anything like that and can say that it's my new favourite celebration for sure. People throw water on every person passing them by, music is blasting on every street corner, beer is everywhere and people are happy. And when it's 39 degrees celsius outside the water fight is very enjoyable. One day we ended up in a huge outdoor festival for free in the back of a pick up truck that we hoped on to. There were also so much beer, techno music was playing ja these big sprinklers soaked us with water. And the party was over at 11pm like it always is in Laos.
-Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti