Paluu poluille//Back on the track

Kun tein maailmanympärimatkani, menin haipakkaa paikasta toiseen, koska halusin nähdä mahdollisimman paljon. Nyt ajattelin olla viisaampi, joten varasin tälle etelä-saaren matkailulle viisi viikkoa aikaa, jotta voin kulkea rauhassa. En näköjään kuitenkaan pääse tuosta turbovaihteesta eroon, koska haluan tehdä mahdollisimman paljon patikointeja. Viikon aikana olenkin viettänyt vain kaksi yötä samassa sängyssä.

When I was doing my trip around the world, I was in a big hurry to see everything I wanted. So this time I thought I'll take it slow and planned five weeks to see the south island. It seems I can't shake that hurry off, because I want to do as many hikes as possible. Come to think of it, in the last week I've only spent two nights in the same bed.

Reissuni alkoi kaljoitteluillalla Queenstownissa englantilaisen kaverini Sukhin kanssa. Siellä tiemme erosivat ja jatkoin matkaa Te Anauun. Te Anau itsessään oli melko tylsä paikka, mutta se oli lähin kaupunki Fiordlandin kansallispuistoa, jossa halusin patikoida. Sain kyydin aikasin aamulla kahdelta hostellissani yöpyneeltä pojalta ja olin klo 7.30 suunnitelemani patikoinnin alussa. Ilma oli kuitenkin niin sumuinen, etten olisi nähnyt vuoren päältä 360 asteen maisemia, joten päätin tehdä toisen patikoinnin odottaessani sumun hälvenemistä.

My trip started with a night out in Queenstown with my English friend Sukh. Our ways departed after that and I continued to Te Anau. Te Anau itself is a quite boring place but it's the closest town to Fiordland National Park where I wanted to do a hike. I got a ride from two guys staying in the same hostel as I and I was at the beginning of the track at 7.30am. Since it was too cloudy to see the 360 views from the summit, I decided to do another track while waiting the weather to clear out.

Queenstown

Tämä reitti kulki metsän läpi vuoristossa lepäävälle Marian järvelle. 1,5 tunnin kävelyn jälkeen kirosin spontaania ideaani, sillä metsän ilma oli kostea ja kuuma ja polku täynnä irtokiviä ja mutaa. Kun pääsin perille, siellä odottava näkymä oli matkan arvoinen. Tuntui, kuin olisin astunut metsästä satumaahan, en odottanut niin upeaa näkyä metsän ja vuorien keskellä. Istuin tuijottamassa maisemaa puolisen tuntia ennen kuin seuraavat patikoijat tulivat häiritsemään rauhaani.

The track went through a forest and ended up to lake Marian that was situated in a hanging valley. After hiking for 1,5 hours I was cursing my spontaneous idea. The forest was hot and humid and the track was muddy and paved with loose rocks. When I got to the end of the track, the view on top was worth the climb. It felt like stepping out of the forest to a fantasy land. I wasn't expecting such a view in the middle of the forest and mountains. I sat there for half an hour and stared at the lake before next people arrived to disturb my peace and quiet.

 Marian-järvi
Lake Marian

Lumiputouksia
Snowfalls

Ilma oli muuttunut aurinkoiseksi järvellä oloni aikana ja sain tehtyä alunperin suunnittelemani patikoinnin. Key Summit oli tunnin nousu kukkulalle, josta oli upeat näkymät Fiordlandin kansallispuistoon.

The weather had cleared out when I was at the lake and I was able to do the track I originally wanted. Key Summit track was an hour walk up to a hill where there was a beautiful view to Fiordland national park.

Te Anausta suuntasin itärannikolle Dunediniin. Kaupunki on toiseksi suurin eteläsaarella ja siitä onkin jo aikaa, kun olen ollut niinkin suuressa kaupungissa. Dunedinissa on paljon englantilaistyylisiä taloja ja se tekee kaupungista viehättävän. Ikävä kyllä taloja ei näytetty pidettävän hyvässä kunnossa ja paikka paikoin kaupunki näytti nuhjuiselta. Dunedinista löytyy muuten myös maailman jyrkin katu, Baldwin katu, joka taitaakin olla kaupungin suurin nähtävyys.

From Te Anau I traveled to east coast, Dunedin. The city is the second biggest on south island and it's been a while since I was in a bigger city. There were a lot of British style architecture in Dunedin and it felt like being in England. It's a cute city but they aren't really taking care of the buildings so some parts of the city looked a bit shabby. In Dunedin, you can also find the world's steepest street, Baldwin street, which seems to be a big tourist attraction.

 Baldwin-katu
Baldwin street

 Baldwin kadun päällä
On top of Baldwin street

Koska Dunedin oli suuri kaupunki, jossa en niinkään viihtynyt, päätin jatkaa matkaani Wanakaan. Päästäkseni sinne minun oli mentävä kotikaupunkini Alexandran läpi, joten päätin viettää pari yötä "kotona". Oli ihanaa nähdä tuttuja ihmisiä. Viikon reissuni aikana en ollut tutustunut juuri kehenkään, kun menin niin suurella vauhdilla eteenpäin. Tuntui myös siltä, kuin olisin ollut kauemminkin poissa, sillä olin ehtinyt tehdä ja nähdä niin paljon. Pieni breikki kotoisessa tunnelmassa teki hyvää.

Because Dunedin is a big city, which I'm not a big fan of, I decided to continue my travels to Wanaka after a day. To get to Wanaka, I had to go through my hometown Alexandra. So I decided to spend couple of nights at "home". It was good to see familiar faces. In my week of travels I didn't really meet anyone since I was always on the go. It also felt like I had been away for longer since I've seen and done so much in a week. So it was good to spend few nights in a homey place.