When I arrived to Alexandra six weeks ago, I thought I would go crazy in such a quiet town. Now I'm wondering how those weeks went by so quickly. Even though the job was boring and the days quite unsurprising, time passed quickly when there were always people and life around you at home.
Tiistaina, kun tein lähtöä jatkaakseni matkustamista Uudessa Seelannissa, olo oli haikea. Ensimmäiset päivät oli todella vaikea päästä takaisin matkustusmoodiin. Olisin vain halunnut palata takaisin Alexandraan tuttujen ihmisten ja kuvioiden pariin, jossa päivän kohokohta oli se, että avokado oli syöntikypsä. En ollut suunnitellut juurikaan matkaani, joten tunnuin olevan vain tuuliajolla.
Tuesday, when I was leaving Alexandra to continue my travels in New Zealand, I was feeling sad. The first days of traveling felt exhausting and it was difficult to get back in the traveling mode. I just wanted to go back to Alexandra where everyone and everything was familiar and the highlight of my day was a ripe avocado. I hadn't really planned my travels so I kind of felt like adrift.
Kolmantena päivänä kuitenkin helpotti. Tein karkean matkasuunnitelman ja aloin päästä oikeaan tunnelmaan. Rinkan painoon alkaa pikkuhiljaa tottua ja ensimmäiset turhat tavaratkin heitin jo menemään. Ruoan mukana kantamisen riesa on taas tuttua ja niin rasittavaa, että alan elämään riisillä ja pavuilla. Kaiken kaikkiaan olen siis päässyt takaisin reissaamisarkeen ja maailma on taas avoin.
On the third day it got easier. I made a rough travel plan and I was getting to the right mood again. I'm slowly getting use to the weight of my backpack again and I already threw away the first unnecessary things in my pack. The pain on carrying food around came familiar as well and it's so annoying that I'm going to stick with my rice and beans diet. All in all I'm getting back to my old traveling lifestyle and the world is my playground.
- Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti