Vietnamin kovat mimmit ja Australian lusikoivat miehet//The bad ass women of Vietnam and the spooning men of Australia

Viimeinen pysäkkini Vietnamissa oli Hanoi. Uusi kiinnostukseni suurkaupunkeja kohtaan näytti jatkuvan, sillä tykästyin tähänkin kaupunkiin. Liikenne, ihmismassat ja kaoottisuus on melko samat kuin Ho Chi Minhissä, mutta Hanoi on tunnelmallisempi, etenkin Vanha kaupunki. Rakennuksissa on vanhaa charmia ja kadut ovat kapeita, mikä tekee liikkumisen kävellen välillä haastavaksi.

My last stop in Vietnam was Hanoi. My new interest towards big cities seemed to continue since I fell for Hanoi as well. It's as hectic and busy with traffic as Ho Chi Minh but there's more atmosphere there, especially in the Old Quarter. The buildings are old and charming and alleys are narrow which makes walking there a bit challenging sometimes.

Vierailimme Naisten Museossa, jossa kerrottiin naisten elämästä ja kulttuuriperinteistä Vietnamissa. Opin, kuinka kovaa naisten elämä on, sillä he pyörittävät kotia, kasvattavat lapset ja käyvät töissä. Se, mitä katukuvasta olen ymmärtänyt, miehet menevät töiden jälkeen ravintolaan juomaan olutta ja sitten menevät kotiin valmiiseen pöytään. Harvemmin paikallisissa ravintoloissa näkee naisia kaljalla. Monet naiset tulevat maalta kaupunkiin töihin, usein he myyvät hedelmiä, kukkia ym. kaduilla. He tekevät 15 tunnin työpäiviä mahdollistaakseen lapsillensa hyvän koulutuksen. Tämän opittuani katsoin katukaupustelijoita uusin silmin.

We visited the Women's museum which was about the life and cultur of women in Vietnam. I learned how tough life the women live since they take care of the home, raise the kids and go to work. What I could tell by watching the daily life of people on the streets that the men just go to drink beer in a restaurant after work and then go home when dinner is served. You rarely see women drinking beer in the local restaurants after work. Lot of the women come from countryside to cities, usually to sell things like flowers or fruits on the streets. They can work 15 hours per day just to provide a good education for their children. After I learned that I had new respect to these women.

Hanoista suuntasin Laosiin bussilla, joka kesti 24 tuntia. Bussi oli vanha makuubussi, jossa vilisi muurahaisia. Kun yksin matkustavat paikalliset saivat tuplasängyn yksinään, sain minä viereeni aussipojan. Sen verran budjettimatkoja on takana, että sängyn jakaminen vieraan kanssa vuorokauden ajan ei tuntunut suurelta asialta, kunnes yöllä kyljellä nukkuessani tämä aussipoika asettautui taakseni ja siinä me nukuimme lusikka-asennossa.

From Hanoi I headed to Laos by bus that took for 24 hours. It was an old sleeper bus filled with ants. When local solo travellers got a double bed for themselves, I had to share a bed with an aussie guy. I've traveled quite a lot on budget already and sharing a bed with a stranger doesn't usually bother me until this time, when I woke up, sleeping on my side, and felt the aussie guy behind me. And so there we were, spooning together.

Aamuyöllä olimme rajalla, jonka yli kävelimme bussin odottaessa toisella puolella. Laosin poliisit on sen verran eteviä korruptiossa, että kaiken maailman leimauslisät" luki oikein hinnastossa, vaikka oikeasti kuuluisi maksaa vain viisumista.

Early morning we arrived to the border which we crossed by foot. The Lao officers are quite efficient with corruption so they had printed out a sheet that pointed out the prices to these "additional stamping fees" even though it should be included to the visa price.

Illalla saavuimme Vientianeen, Laosin pääkaupunkiin. Iski pieni kulttuurishokki Vietnamin jälkeen, sillä Vientiane oli käytännössä tyhjä! Epäilin, etten ollut edes keskustassa, koska ihmisiä ja liikennettä oli niin vähän. Mutta 800 000 ihmisen kaupungissa sitä ei voikkaan edes olla yhtä paljon kuin Vietnamin miljoonakaupungeissa.

In the evening we arrived to Vientiane, the capital of Laos. It was bit of a culture shock after Vietnam because the city was basically empty! I doubted I was even in the center because there wasn't much traffic or people there. But then again, a city of 800 000 people can't be as busy as the cities in Vietnam with millions of people in them.

Buddha-puisto Vientianessa
Buddha Park in Vientiane

-Päivi

Ihastuttava ja ihmetyttävä Pohjois-Vietnam//The amazing and troubling North Vietnam

Tapasimme Owenin kanssa taas Hanoissa ja lähdimme pohjoiseen neljän päivän moottoripyöräretkelle Ha Giang provinssiin.

We met up again with Owen in Hanoi and headed to north, to Ha Giang province to do a four day motorbike loop.

Paikallisten suosima kasvosuoja osoittautui käteväksi viimaa ja pölyä vastaan.
The facemask that locals use turned out to be handy against the cold breeze and dust.

Pohjoinen oli yllättävän kylmä vaikka tietysti oltiin vuorilla. Neljä päivää ajelimme mutkaisia vuoristoteitä ylös ja alas, näimme upeita maisemia, pikkukylien elämää ja nukuimme paikallisten kodeissa.

The north was surprisingly cold but of course we were up the mountains. For four days we drove curvy roads up and down the mountains, saw some spectacular views and slept in local people's homes.

 Ha Giang-kaupunki
The city Ha Giang

 Paikallisten asumus vuoristossa
A local home in the mountains

 Ensimmäinen yösija paikallisten kodissa. 20 henkeä samassa huoneessa, ihan kuin kesäleirillä!
Our first night at a local's home. 20 people in the same room, felt like a summer camp all over again!

Elämä vuoristokylissä näytti olevan raskasta. Jo pienet lapset kantoivat suuria kantamuksia selässään tai pikkusisaruksiaan kantoliinoissa. Ilma oli kylmä, mutta silti suurin osa käveli sandaaleissa. Eräässä kylässä näin teini-ikäisen tytön pesevän hiuksiaan tienvarressa kaivon vieressä. Mietin, kokeeko hän samanlaista angstia kuin itse tuossa iässä vai eikö sellaiselle ole aikaa, kun elämä on muutenkin kovaa ja selviytymistä ilman meille itsestäänselviä arjen asioita, kuten suihkua.

Life in the mountain villages seemed rough. Small children were already carrying big loads or their younger siblings on their backs. The air was cold but still most people wore sandals. In one village I saw a teenaged girl washing her hair outside next to the road. It made me wonder whether she has the same teen angst that I did when I was her age or maybe there's no time for that when you already have to struggle with every day life.

Vessaa etsiessämme pysähdyimme pieneen maantievarren kuppilaan ja eräs vanha rouva vain osoitti tien suuntaan. Lopulta ymmärsin hänen käskevän minut puskaan asioimaan. Tilanne oli absurdi: kolme miestä asetteli elävää sidottua sikaa skootterin tarakalle ja sika huusi niin kovaa, että korviin sattui. Siinä minä sitten menin tien varteen kyykkimään.

One day looking for a bathroom, we stopped at a small cafe next to the road and asked about it. The lady just pointed next to the road and after a while I understood she just told me to go to the bush. It was a weird scenario; there was three men trying to tie an alive pig on the back of the scooter and the pig screamed so loud that it actually hurt my ears and there I was, squatting next to the road.

Yhtenä iltana Owen meni parturiin ja menin seuraksi mukaan. Hiusten leikkuun jälkeen parturi istutti meidät alas ja kaatoi meille teetä ja riisiviiniä(joka on kuin vodkaa). Aina, kun lasimme olivat tyhjät, hän täytti ne. Yritimme lähteä muutaman kerran, mutta mies ei antanut. Viiden riisiviinishotin ja kolmen teekupillisen jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään. Parturi tuntui olevan otettu, että joimme hänen kanssaan ja me saimme ilmaiseksi teet ja hiprakan.

One night we went to get Owen a haircut and after it was finished, the barber sat us down and started to pour tea and rice wine(which is like vodka) to us. Every time our glasses were empty he poured us more. We tried to leave few times but he didn't let us. After five shots of rice wine and three cups of tea we were able to leave. The barber seemed to be pleased that we drunk with him and we got free tea and a buzz out of it.

Yksi näkymä, joka edelleen kummittelee mielessä tapahtui eräässä vuoristokylässä tien varressa. Kesken ajelun Owen pysähtyi ja kysyi, ovatkohan he kunnossa. Ihmettelin, ketkä, kunnes näin kaksi taaperoikäistä lasta makaamassa keskellä tietä vatsallaan, pelkät takit päällä, alavartalo paljaana. Vatsaani kouraisi, koska ensimmäinen ajatukseni oli, että he ovat kuolleita. Menin lähemmäs ja näin, että he liikuttivat varpaitaan. En uskaltanut koskea heihin, koska en tiennyt ovatko he loukkaantuneita. Ketään muuta ihmistä ei näkynyt ympärillä ja oli aavemaisen hiljaista. Lopulta eräs paikallinen tuli paikalle lehmänsä kanssa. Hän katseli lapsia hetken ja viittoi sitten meitäkin jatkamaan matkaa. Emme kuitenkaan pystyneet tähän. Lopulta muutama muukin paikallinen tuli paikalle ja vihdoin eräs paidaton mies herätti lapset; he vain nukkuivat, keskellä autotietä. Sitten kumaraselkäinen mies saapui paikalle ja roikotti lapset yhteen taloista. Toinen lapsista itki ja toinen ei näyttänyt millään heräävän. Yhtäkkiä tilanne oli ohi. Itse en osannut kuin itkeä. Selkeästi ketään ei kiinnostanut katsella näiden lasten perään ja he olivat niin väsyneitä aamukymmeneltä, että nukahtivat keskelle katua. En osaa olla ajattelematta, mitä tulevaisuus tuo heille.

One situation that still haunts me happened at a mountain village next to the road. While driving Owen suddenly stopped and asked are they ok. I didn't know what he was talking about until I saw them. Two toddlers were lying in the middle of the road, faces down, wearing nothing else but jackets. I had a bad feeling in my stomach, I thought they were dead. I went closer and saw them moving their toes. I was afraid to touch them because I didn't know if they were injured some way. There was no one else around and it was too quiet. Finally a local man came with his cow. He stood there for a while watching the kids, then moved on and waived us to do the same. But we couldn't. After that few other locals came and one shirtless man woke the kids up. They were just sleeping. And then this hunchback man came and dragged the kids away to one of the houses. One of the boys were crying and the other one didn't seem to wake up at all. Suddenly the situation was over. All I was able to do was cry. Clearly no one bothered to look after them and they were so tired at 10am  that they fell asleep in the middle of the road. I can't help but wonder how the future will look for them.

-Päivi

Vuoria, vuoria, karstivuoria//Mountains, mountains, karst mountains

Hyvästelin Owenin hetkeksi ja lähdin katselemaan lisää karstivuoria Tam Cociin. Tämäkin oli pieni turistikylä upean luonnon keskelle.

I said goodbye to Owen for a while and headed to Tam Coc to see some more of those karst mountains. Tam Coc is another small tourist village surrounded by beautiful nature.

Lisää karstivuoria pääsin ihastelemaan, kun reissasin Cat Ba-saarelle. Sieltä vene vei meidät tutkimaan Lan Ha-lahden vuoria.

Even more karst mountains were coming to my way when I traveled to Cat Ba Island where yet another boat took me to explore these mountains while doing other activities as well.

Kelluva kalastajakylä, jossa kalastajaperheet asuvat.
Floating fishing village where the fishermen live.

-Päivi

Päivi 28-vuotta Suomesta//Päivi, 28 years old, from Finland

Saavuin Dalatiin kello 4.30 aamulla, kun bussin piti olla perillä vasta aamuseitsemältä. Tämä tuntuu olevan yleistä täällä, enkä halua tietää kuinka kovaa bussikuskit kaahaavat.

I arrived in Dalat at 4.30am when the bus was suppose arrive at 7am. This seems to be pretty common in here and I don't really want to know how fast the drivers actually go.

Olin kuullut paljon hyvää Dalatista, joten toiveeni oli korkealla. En kuitenkaan hullaantunut paikkaan  niin kovasti.  Kaikki kehuivat luontoa kaupungin ympärillä, ja pääsinkin näkemään sitä moottoripyöräretkellä, mutta jotenkin se muistutti minua Suomen luonnosta. Näimme kuitenkin erilaisia juttuja ja vierailimme muun muassa silkkitehtaalla, heinäsirkkafarmilla ja vesiputouksella. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin istua moottoripyörän kyydissä ja katsella maisemia. Dalatissa ei myöskään ollut paljoa länsimaalaisia turisteja, mikä oli virkistävää.

I had heard a lot of good things about Dalat so my hopes were high but I wasn't too crazy about the city. People were praising the nature around it and I got to explore it on a motorcycle tour but somehow it reminded me of the nature in Finland. But we saw cool stuff like how things work at a silk factory, a waterfall and even a cricket farm. The most interesting part for me was sitting on the bike. There wasn't too many western tourists in Dalat either which was nice.

 Silkkitehdas
The silk factory

 Elefantti-vesiputous
Elephant waterfall

Heinäsirkkojen maistelua
Eating crickets at the cricket farm

Dalatista otin 17 tunnin bussin hurmaavaan Unescon perintökohde-kaupunkiin Hoi Aniin ja sieltä jatkoin Phong Nhahan, joka on pieni turistikylä moottoritien varrella ja Phong Nha-Ke Bang kansallispuiston vieressä. Luonto täällä oli upea! Suuria luolia löytyy paljon ja teimme veneretken yhteen luolista. Vuokrasimme myös moottoripyörän ja ajelimme kansallispuistossa, joka muodostui upeista karstivuorista.

From Dalat I took a 17 hour bus to Phong Nha, a small town on a highway and next to the Phong Nha-Ke Bang National Park. The nature around the town was beautiful! There was a lot of big caves and we visited one with a boat. It was nice to just cruise around slowly inside a cave. The national park amazed me how it was formed of old karst mountains.

Hoi Anin vanhakaupunki
Old Town in Hoi An

 Veneretkellä Phong Nhassa
Boat trip in Phong Nha

 Phong Nha-Ke Bang Kansallispuisto
Phong Nha-Ke Bang National Park

 Lautta joen yli
Taking a ferry across the river

Viimeiset viikot Uudessa Seelannissa ja ensimmäiset päivät täällä olin hyvin epäsosiaalisella tuulella. En jaksanut tutustua kehenkään, koska en vain pystynyt käymään läpi samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen; kuka olen, mistä tulen, kauanko olen matkustanut ja missä. Kun viime vuonna tein uusia kavereita into piukassa, nyt olin mieluummin yksin kuin joka päivä uuden ihmisen kanssa.

On my last days in New Zealand and first days in Vietnam I was being very antisocial. I didn't got to know too many people because I was tired of answering the same questions; who am I, where I come from, how long have I been traveling and where. Last year I was so excited to meet new people and now I was rather alone than meet new people every day.

Phong Nhassa tapasin kuitenkin amerikkalaisen Owenin, joka myöskin koki väsymystä uusien ihmisien tapaamisesta. Tulimme toimeen hyvin ja päätimmekin matkustaa muutaman päivän yhdessä. Oli virkistävää viettää aikaa saman ihmisen kanssa ja päästä keskusteluissa pidemmälle kuin omaan ikään ja siitä syntyvään ihmettelyyn.

I met an American guy, Owen, in Phong Nha and we had the same feelings about meeting new people. We got along well and decided to travel together for a while. It was good to hang out with the same person for a while and have more meaningful conversations than the usual "oh you're 28, I would have not guessed that" type of things.

-Päivi