I arrived in Dalat at 4.30am when the bus was suppose arrive at 7am. This seems to be pretty common in here and I don't really want to know how fast the drivers actually go.
Olin kuullut paljon hyvää Dalatista, joten toiveeni oli korkealla. En kuitenkaan hullaantunut paikkaan niin kovasti. Kaikki kehuivat luontoa kaupungin ympärillä, ja pääsinkin näkemään sitä moottoripyöräretkellä, mutta jotenkin se muistutti minua Suomen luonnosta. Näimme kuitenkin erilaisia juttuja ja vierailimme muun muassa silkkitehtaalla, heinäsirkkafarmilla ja vesiputouksella. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin istua moottoripyörän kyydissä ja katsella maisemia. Dalatissa ei myöskään ollut paljoa länsimaalaisia turisteja, mikä oli virkistävää.
I had heard a lot of good things about Dalat so my hopes were high but I wasn't too crazy about the city. People were praising the nature around it and I got to explore it on a motorcycle tour but somehow it reminded me of the nature in Finland. But we saw cool stuff like how things work at a silk factory, a waterfall and even a cricket farm. The most interesting part for me was sitting on the bike. There wasn't too many western tourists in Dalat either which was nice.
The silk factory
Elephant waterfall
Eating crickets at the cricket farm
Dalatista otin 17 tunnin bussin hurmaavaan Unescon perintökohde-kaupunkiin Hoi Aniin ja sieltä jatkoin Phong Nhahan, joka on pieni turistikylä moottoritien varrella ja Phong Nha-Ke Bang kansallispuiston vieressä. Luonto täällä oli upea! Suuria luolia löytyy paljon ja teimme veneretken yhteen luolista. Vuokrasimme myös moottoripyörän ja ajelimme kansallispuistossa, joka muodostui upeista karstivuorista.
From Dalat I took a 17 hour bus to Phong Nha, a small town on a highway and next to the Phong Nha-Ke Bang National Park. The nature around the town was beautiful! There was a lot of big caves and we visited one with a boat. It was nice to just cruise around slowly inside a cave. The national park amazed me how it was formed of old karst mountains.
Old Town in Hoi An
Boat trip in Phong Nha
Phong Nha-Ke Bang National Park
Taking a ferry across the river
Viimeiset viikot Uudessa Seelannissa ja ensimmäiset päivät täällä olin hyvin epäsosiaalisella tuulella. En jaksanut tutustua kehenkään, koska en vain pystynyt käymään läpi samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen; kuka olen, mistä tulen, kauanko olen matkustanut ja missä. Kun viime vuonna tein uusia kavereita into piukassa, nyt olin mieluummin yksin kuin joka päivä uuden ihmisen kanssa.
On my last days in New Zealand and first days in Vietnam I was being very antisocial. I didn't got to know too many people because I was tired of answering the same questions; who am I, where I come from, how long have I been traveling and where. Last year I was so excited to meet new people and now I was rather alone than meet new people every day.
Phong Nhassa tapasin kuitenkin amerikkalaisen Owenin, joka myöskin koki väsymystä uusien ihmisien tapaamisesta. Tulimme toimeen hyvin ja päätimmekin matkustaa muutaman päivän yhdessä. Oli virkistävää viettää aikaa saman ihmisen kanssa ja päästä keskusteluissa pidemmälle kuin omaan ikään ja siitä syntyvään ihmettelyyn.
I met an American guy, Owen, in Phong Nha and we had the same feelings about meeting new people. We got along well and decided to travel together for a while. It was good to hang out with the same person for a while and have more meaningful conversations than the usual "oh you're 28, I would have not guessed that" type of things.
-Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti