Istun veneessä matkalla Gili Trawangan-saarelta Balille. Iho tarttuu kosteana nahkapenkkiin ja hienhajuista ilmaa voisi leikata veitsellä. Näitä matkustamisen iloja.
Gili oli upea saari. Ei autoja tai skoottereita, vain fillareita ja hevoskyytejä. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Harmi vain, että neljästä siellä vietetystä päivästä yhtenä satoi siedettävästi ja muina kaatamalla useita tunteja putkeen. Sateen takia kaikki tuntui olevan aina hieman kosteaa; vaatteet, iho ja sänky. Myös sähköt meni usein poikki, joten siellä sitä istuttiin lainehtivan hostellin pihalla pimeässä.
Päästiin kuitenkin snorklaamaan yhtenä päivänä, vaikka se olikin hyytävää hommaa. Kylmyyttä ei ole tarvinnut viimeiseen neljään viikkoon kokea enkä uskonut kaipaavani saunaa. Snorklaamassa näimme pari koralliriuttaa ja suuren suuria merikilpikonnia. Siellä me uitiin vierekkäin niiden kanssa ja katsottiin, kun ne syö. Oli kyllä rahan ja kylmyyden arvoista.
Paikallista rahaa. Enpä ole ennen nostanut 2,5 miljoonaa automaatista.
Gili Trawanganin paikallisessa ravintolassa halvimmat(0,8€) ja parhaat nuudelit.
7 tunnin sateen jälkeen.
Uhrilahjoja henkiolennoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti