Valkoiset naiset Ubudissa

Kuukausi matkustamista takana. En tiedä mihin päivät on kadonnut. Aina tuntuu olevan tekemistä ja vaikkei olisikaan, niin aika vain kuluu siivillä, kun ei tarvitse katsoa kelloa.

Neljä päivää vietettiin Ubudissa, Balin kulttuurikeskuksessa. Käytiin katsomassa balilaista tanssia, joka oli mielenkiintoista, mutta paikoittain pitkäveteistä. Liikkeet ja tanssit oli melko samanlaisia, joten lyhempikin versio olisi riittänyt.

Kiipesin myös ensimmäistä kertaa tulivuorelle. Gunung Batur on 1717metriä korkea ja edelleen aktiivinen. Laavaa ei kuitenkaan näkynyt missään, vaan se oli maan alla piilossa. Aloitimme trekin kolmen aikoihin aamulla, kun vielä oli pimeää. Taskulampun valossa kiivetessä kävi mielessä, mihin on taas itsensä laittanut. Reitti oli vaan kivikkoa, irtokiviä ja hiekkaa. Viiden jälkeen oltiin hyytävän kylmällä huipulla ja odoteltiin auringonnousua. Meille oltiin luvattu huipulla aamiainen, jota ei kuitenkaan saatu. Parin tunnin kiipeämisen jälkeen ruoatta jääminen nosti kiukun pintaan enkä jaksanut fiilistellä maisemia. Juuri kun aurinko oli nousemassa,  taivaalle kerääntyi suuret pilvet ja sumua, joten varsinainen auringonnousukin jäi näkemättä. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä kraatteri ja vuorelta nouseva kuuma höyry. Jotkut trekkaajat saivat oppailtaan höyryssä keitettyjä munia. Me ei oltu niin onnekkaita.

Gunung Batur

Yhtenä päivänä otettiin taksi koko päiväksi ja käytiin kiertämässä temppeleitä, riisipeltoja ja kahviplantaaseja. Temppeleissä suurin turistinähtävyys oli ilmeisesti me, kolme blondia ja valkoista naista, koska ihmiset halusivat ottaa kuvia meidän kanssa kerta toisensa jälkeen. Ihmiset jopa juoksivat samaan kuvaan meidän kanssa, kun poseerasimme kameran edessä. Kahviplantaaseilla saimme maistella ilmaisia kahvi- ja teenäytteitä. Indonesiassa herkkukahvia on sivettikissakahvi. Sivettikissat syövät plantaaseilla kahvipapuja ja heidän ulosteistaan jauhetaan kahvia. Julia osti tätä "special-kahvia" kupillisen, jota sain maistaa myös. Oli yllättävän hyvää ja pehmeän makuista, vaikka en yleensä juo mustaa kahvia.

Meillä oli taksikuskina nuori Putu-mies, joka kertoili juttuja balilaisesta elämästä. Esimerkiksi pareilla ei ole tapana asua yhdessä ennen avioliittoa ja kun he menevät naimisiin, nainen muuttaa miehensä perheen luo asumaan. Miehet eivät siis koskaan muuta pois vanhempiensa luota. Avioero ei ole yleinen, koska se on niin vaikea saada. Ensin täytyy saada lupa kylän päälliköltä ja sitten käydä monta virastoa läpi.

Skootterin vuokraaminen olisi täällä ihan ehdoton, jos haluaisi päästä liikkumaan halvalla ja helposti. Mun ainoa skootterilla ajo on päätynyt ojaan, joten en halunnut ottaa sitä riskiä uudestaan. Muita turisteja se ei näytä pelottavan ja joka hostellissa onkin ollut vähintään yksi ihminen, joka klenkkaa polvet ja sääret auki skootterionnettomuuden takia. Liikenne täällä on niin kaoottista ja vasemmalla puolella, joten ei ihme, että onnettomuuksia sattuu. Tai sitten käy niin, että ajaa itse itsensä ojaan, niinkuin yhdelle aussitytölle(ja mulle) kävi.