Saavuin Uuteen Seelantiin, Aucklandiin sateisena lauantai-iltana ja tarkoituksena oli tavata Balin tuttua kolmen päivän ajan. Koska wifit on kiven alla ja hostellin netti ei toiminut, juoksin ensimmäisenä iltanani ympäri kaupunkia etsien toimivaa yhteyttä, tuloksetta. Sama homma jatkui toisena päivänä. Loppujen lopuksi en koskaan tavannut tuttuani, mutta löysin ilmaisen wifin kadulta. Otin siitä kaiken irti ja istuin kadulla läppärin, papereiden ja luottokortin kanssa varailemassa busseja ja hostelleja. Jossain kohtaa tajusin, että olisin oiva ryöstön kohde ja yritin olla näkymätön, kun kodittomia ihmisiä tuli örisemään viereen.
Kodittomia on Aucklandissa paljon, mikä oli yllättävää. Kapkaupungissakin oli ja enemmänkin, mutta he heräsivät aamulla, kasasivat tavaransa ja lähtivät liikkeelle. Aucklandissa kodittomat nukkuvat koko päivän puiston penkeillä, kaduilla ja kauppojen katosten alla. Kapkaupungissa poliisit ottivat kadulla nukkuvien tavarat talteen, mutta täällä ei näytä olevan väliä, mihin leiriytyy tyynyn ja makuupussinsa kanssa.
Neljäntenä päivänä tajusin jättää wifit taakseni ja otin suunnaksi pohjoissaaren kaupungit. Bussiyhteydet on täällä hyvät, joten niiden kanssa on helppo matkustaa paikasta toiseen. Suunnitelmani oli 11:sta päivän aikana vierailla viidessä eri kaupungissa, joten reissutahti oli kaksi yötä per paikka ja aamun aikaisimmat bussit, jotta aika riittäisi nähtävyyksiin.
Niinkuin Australiassa niin täälläkin ihmiset reissaavat monta kuukautta ja ovat ihmeissään mun kahden viikon visiitistä. Yksi tyttö kertoi saaneensa vain kuusi kuukautta aikaa matkustamiseen, joten ei ole järkeä reissata muualla kuin Uudessa Seelannissa. Ilmeisesti mun 10 maata viidessä kuukaudessa ei ole se normi setti.
Vaikka koko ajan olen tavannut ihmisiä ja paljon, on täällä muihin tutustuminen helpompaa kuin missään muualla. Joka hostellissa kaikki on superystävällisiä ja kiinnostuneita muiden asioista. Uudet ihmiset otetaan lämpimästi vastaan ja keskusteluja syntyy helposti koko porukan kesken. Mietin, mistä tämä ero voisi johtua ja päättelin, että tänne tulee ehkä enemmän aktiivisempia, rennompia ja maanläheisempiä ihmisiä. Kuitenkin sääolosuhteet eivät ole pelkkää aurinkoa ja lämpöä ja suurin aktiviteetti on patikointi ja eräjormailu. Ei siis mikään ranta-baari-shoppailu-loma kuten Thaimaassa.
Nyt istun bussissa matkalla Taurangaan. Ikävöin sadetakkia ja lämpimiä vaatteita Suomesta. Tien molemmilta puolilta nousee korkeat vihreät kukkulat, joissa laiduntaa lampaat ja lehmät. Kukkulat on vihreimmät, joita olen koskaan nähnyt. En voi lakata hymyilemästä, koska maisemat ovat niin uskomattomat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti