Taisin kehua, kuinka hyvä bussijärjestelmä Uudessa-Seelannissa on. Bussit kulkee kyllä hyvin kaupunkien välillä, mutta siihen se loppuukin. Kaupunkien sisäinen liikenne on huonoa ja julkiset ei koskaan mene turistikohteisiin. Ylihinnoiteltuja turrebusseja kyllä kulkee. Tämän takia olenkin kävellyt paljon. Jos yhteen suuntaan kävelee 30min, se on lyhyt matka. Tuntikin menee helposti. Kahden tunnin kävelyä varten täytyy jo varata ruokaa mukaan, jotta jaksaa vielä takaisinkin. Jalat jo vähän nikottelee vastaan, kun on kaksi viikkoa kävellyt vähintään 14km päivässä.
Särky kuitenkin unohtui elämäni pisimmällä ja upeimmalla patikoinnilla. Seitsemän tuntia ja 19,4km, korkein huippu 1886 metriä. Trekki kiersi (tuli)vuorten välistä, ympäri ja yli. Vuoristossa kävellessä tuntui, kuin olisi ollut toisella planeetalla. Vuoria, tulivuoria, hiekkatasankoja ja puhtaan sinisiä järviä. En olisi halunnut lähteä pois ollenkaan. Ehkä elämäni upein hetki; lounas 1886 metrin korkeudessa katsellen vuorten alla näkyvää turkoosia lampea. Samaisessa vuoristossa kuvattiin Lord of the rings-pätkääkin.
Yllätyin siitä, että täällä on paljon geotermistä toimintaa. Muutamissa kaupungeissa näkee höyryä nousevan maan alta, puistossa on kiehuvia lampia ja joista ja järvistä löytyy kuumia kohtia. Kävimme kylpemässä joessa, johon virtasi kuuma puro tehden vedestä mukavan lämpimän. Lämmintä vettä riitti vain muutamalle neliömetrille, joten siellä me turret istuttiin, joessa kylki kyljekkäin kiinni toisissamme.
Joka päivä rakastun enemmän ja enemmän tähän maahan. Maisemat ovat vaan niin henkeäsalpaavia. Lisäksi pidän siitä, että täällä törmää samoihin ihmisiin uudestaan, joten tuntuu kuin olisi ystäviä kaikkialla. Olisi pitänyt ymmärtää antaa enemmän aikaa tälle maalle, mutta onpahan syy tulla takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti