Kansanmurha ja köyhyyttä - ensikosketus Kambodzaan//Genocide and poverty - The first impression of Cambodia

Kambodza on ollut jo hetken matkakohdelistallani. Kertomukset
siitä, kuinka maa on kuin Thaimaa 30 vuotta sitten ennen turistimassojen valtausta, sai minut vakuuttuneeksi siitä, että sinne on pakko päästä ja pian.

Cambodia has been on my list for long now and the stories about how it is like Thailand 30 years ago convinced me I should go there as quickly as possible before the mass tourism.

Koska on lokakuu ja sadekausi, Kambodzassa on vieläkin vähemmän turisteja kuin normaalisti. Pääkaupungissa Phnom Penhissä ei tullut kuin satunnaisia länsimaalaisia vastaan. Hostelleissa heitä tietysti oli enemmän, samoin turistinähtävyyksissä. Hinnatkin ovat nyt halvemmat. Hyvä hostelli maksaa alle neljä euroa yöltä ja ravintola-annoksenkin saa samaan hintaan. Paikallinen olut maksaa saman verran kuin pullovesi, eli 0,50 euroa tuoppi. Kuuden tunnin bussimatkan saa 8 eurolla ja siihen nähden tuntuukin riistolta, että 10 minuutin tuk tuk-kyydistä joutuu maksamaan 6 euroa.

Because it's a rainy season, there's even less tourists here than usually. In the capital Phnom Penh there were only few western people that I came across. Of course, in hostels and tourist attractions there were more people there. The prices are now lower due to the low season. You can get a good hostel for under 4$ per night and a meal in a restaurant for the same price. Local beer costs the same as water, 0.50$ per pint. A six-hour bus ride is 8$ and that's why it seems unreasonable to pay 6$ for ten minute tuk tuk-ride.

Tuk Tukin kyydissä hostellille

A Tuk Tuk ride to the hostel

Tuoretta kookosvettä kelpaa juoda näillä hinnoilla

A fresh coconut water is a must with these prices

25:n tunnin matkaamisen aiheuttama väsymys ja iltapäivällä alkanut rankkasade teki sen, että en ensimmäisenä päivänä käynyt kuin syömässä ja Tuol Sleng-vankilassa. Tuol Slengissä olikin tarpeeksi purtavaa yhdelle päivälle. Otin audiokierroksen vankilassa ja seuraavat kertomukset perustuvat sieltä saatuihin tietoihin.

Because of the exhaustion due to 25-hour travels and the afternoon rain, I didn't do much on my first day, other than had lunch and visited the Tuol Sleng-prison. But Tuol Sleng was enough to handle for one day. I took an audio tour at the prison and the following facts are based on what I learned in there.

Tuol Sleng oli kidutusvankila, johon punakhmerien hallinnon aikana vuosina 1975-1979 tuotiin 12 000-20 000 vankia. Punakhmerit halusivat ”puhdistaa” Kambodzan luokkayhteiskunnasta ja luoda agraariyhteiskunnan keinolla, millä hyvänsä. Tämä tarkoittikin sitä, että etenkin aikasemman hallituksen työntekijät vangittiin, samoin kuin korkeakoulutetut, tehdastyöntekijät, opiskelijat, munkit jne. Kukaan ei säästynyt vainoilta. Jopa punakhmerit itse perheinensä saattoivat joutua pidätetyiksi ja teloitetuiksi. Vankilan lisäksi ihmisiä lähettiin työleireille ja koulutus- ja terveydenhoitojärjestelmät, raha, posti ja julkinen liikenne lakkautettiin.

Tuol Sleng was a prison where people were tortured by the Khmer rouge in the years 1975-1979. Between 12 000 and 20 000 people were imprisoned there. The Khmer rouge wanted to tear down the class society and create an agrarian society by any means. This meant that especially workers from the previous government were imprisoned, as were the educated, factory employers, students, monks etc. No one was safe from the persecution. Even some of the members of Khmer rouge were imprisoned and executed. People were also sent to labour camps and education- and healthcaresystem as well as money, post and public transportation were all shut down.

Tuol Sleng-vankilassa vankeja kidutettiin brutaaleilla tavoilla useita kertoja päivässä, ruokaa ja vettä annettiin niukasti ja olot olivat muutenkin alkeelliset. Kidutuksen tarkoituksena oli saada vangit tunnustamaan ”rikokset”, joita he harvoin olivat edes tehneet tai nimeämään perheenjäseniään tai muita tuttujaan. Jos vanki suostui yhteistyöhön, hänet teloitettiin annettuaan vastauksensa. Kenenkään ei ollut tarkoitus lähteä vankilasta elävänä. Osa vangeista teloitettiin vankilassa tai he ehtivät kuolla kidutuksen ja huonojen olojen seurauksena. Osa vangeista haudattiin vankilan pihalle, mutta suurin osa vietiin Kuoleman kentille, jossa harjoitettiin massateloituksia ja -hautauksia. Vain kahdentoista ihmisen tiedetään selvinneen hengissä Tuol Sleng-vankilasta.

In Tuol Sleng, the prisoners were tortuted in brutal ways multiple times a day, food and water weren't given enough and the overall living conditions were primitive. The purpose of the torture was to get the prisoners to confess ”the crimes” they seldom had even commited or get them to name their family members and friends. If the prisoner was to collaborate, he was executed after giving his answers. No one was meant to leave the prison alive. Some of the prisoners were accidently killed in the prison by the torture and poor living conditions and they were buried in the prison ground. Most of the prisoners were taken to the Killing fields, where they were executed and buried in mass graves. Only twelve people are confirmed to survive from Tuol Sleng.

Valokuvatodiste kidutuksista Tuol Sleng-vankilassa

A photograph to proof the tortures that took place in Tuol Sleng

Kidutukseen kuolleiden haudat vankilan pihalla

The graves on the prison ground of the people who died by the torture

On hurjaa ajatella, kuinka järjetöntä elämä täällä on silloin ollut ja että siitä on vain 40 vuotta. Ihmiset edelleen toipuvat tästä kansanmurhasta. Vainoista selvinneet olivat traumatisoituneita eikä minkäänlaista apua ollut tarjolla näistä asioista yli pääsemiseen. Henkisesti epätasapainossa olleiden vanhempien lapset kasvattavat nyt omia lapsiaan ja 40 vuoden takaiset tapahtumat ovat näin jättäneet jälkensä myös uuteen sukupolveen. Yhteiskunta on pitänyt rakentaa uudelleen ja rakentaminen on ollut hidasta. Suurimmalta osalta Kambodzan kansalaisista puuttuu edelleen kunnon koulutus, etenkin maaseuduilla. Lisääntyneen turismin myötä myös seksiturismi ja etenkin lapsiprostituutio on noussut yleisemmäksi.

It's crazy to think how unsane the life was in here only 40 years ago. People are still recovering from this genocide. The people who survived the persecution were traumatized and there was no help on getting over those things they had experienced. The children with emotionally unstable parents from that time are now raising up their own children and this is how the genocide still affects the new generation. The society had to be rebuilt and the construction has been slow. Most of the people in Cambodia are still lacking a proper education especially in the country side. With more tourists coming in, sextourism and childprostitutes are getting more common.

Itse on ole ainakaan vielä törmännyt seksiturismiin vaikka se kuulemma etenkin Phnom Penhissä näkyy räikeästi. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että paikalliset lapset juoksentelevat paljon alasti kaduilla ja ravintoloissakin. Muuten täällä ollaan melko häveliäitä, muualla kuin rannalla ei ole hyväksyttävää näyttää olkapäitä tai polvia ja pariskuntien välisiä hellyydenosoituksia julkisesti paheksutaan.

I haven't come across with sextourism yet, though I heard it's well displayed especially in Phnom Penh. I have payed attention that many of the local kids run around naked on streets and even in restaurants. Otherwise the locals are quite modest. It's not that acceptable to show your knees and shoulders outside the beach and acts of endearment between couples in public are frown upon.

Fiilikset tästä paikasta on hieman ristiriitaiset. Odotin tätä matkaa jossain kohtaa kovastikin ja tänne päästyäni en olisi jaksanut olla täällä. Luulen, että asiaan vaikutti Suomen päässä olleet kiireiset viimeiset viikot, joten en ollut oikein päässyt lomatunnelmaan. Olen myös sattunut varaamaan joka paikassa hostellin, jossa joko ei ole juuri ketään muita tai sitten siellä olevat muut matkalaiset tuijottavat puhelimiaan koko päivän. En ole siis päässyt keskustelemaan tästä maasta ja vaihtamaan ajatuksia kenenkään kanssa. Ehkäpä tässä viimeisinä päivinä itselle muodostuu jonkinlainen mielipide tästä maasta.

My thoughts about this place are still a bit conflicted. At one point I waited for this trip a lot for some reason and when I got here, I didn't feel like being here. I think it's because I had such busy last weeks in Finland, that wasn't able to get myself to the holiday mood. I've also managed to book hostels where there either is hardly anyone else there or the other backpackers there are just on their phones all the time. So I haven't really gotten a chance to talk or change thoughts about this country with anyone. Maybe I'll get a better opinion on my last days.

- Päivi