Pohjoiskärki neljässä päivässä//Northland in four days

Uuden Seelannin pohjoisosa, neljä päivää aikaa ja neljä ihmistä reissussa: israelilainen Matan, jonka olin tavannut ollessani ensimmäistä kertaa Uudessa Seelannissa, israelilainen Uri, jonka Matan oli tavannut pari päivää aiemmin ja belgialainen Karen, jonka Uri oli tavannut Australiassa. Matanilla ja Urilla oli jonkinlainen matkasuunnitelma, itselläni ei minkäänlaista. Olin vain tyytyväinen, että pääsin vihdoin ylös sängystä ja pois Aucklandista.

Nortland of New Zealand, four days and four people traveling: Matan from Israel, whom I had met the first time I was in New Zealand, Uri from Israel whom Matan had met few days earlier and Karen from Belgium whom Uri had met in Australia. Matan and Uri had a some kind of plan in their minds, I on the other hand, did not. I was just happy to get out of bed and Auckland.

Ensimmäinen etappi oli Whangarei, jossa kävimme rannalla haistelemassa meri-ilmaa. Maisemat muistuttivat Australiaa ja erosivat täysin muusta Uudesta Seelannista. Menimme myös paikalliselle country clubille viinille ja siellä tapasimme muutaman paikallisen, joiden kanssa istuimme alas juttelemaan. Toinen heistä oli 88-vuotias Ken, joka oli saanut sairauskohtauksen muutamaa kuukautta aikaisemmin, mutta tuntui toipuneen siitä hyvin. Hänellä oli hyvä huumorintaju ja ikinuoren sielu. Hän kutsui meidät yöksi vierastaloonsa, josta löytyisi kaikille sängyt. Itse olin epäileväinen miehen tarkoitusperistä, mutta muut ottivat tarjouksen mielellään vastaan. Olin täysin unohtanut uusseelantilaisten ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden, vaikka se oli yksi syy, miksi halusin palata tänne.

Our first stop was Whangarei and there we went to feel the ocean breeze on the beach. The scenery there reminded me of Australia and it was very different than the scenes elsewhere in New Zealand. We came up with the idea to go for a drink in a local country club and we met a few locals there and sat down with them. One of them was 88-year old Ken, who had had a stroke few months earlier but seemed to be recovered from it well. He had a great sense of humor and the sou of a young man. He  invited us to stay the night at his guesthouse where he had beds for all four of us. I was a little skeptical about the man's agendas but the others gladly accepted his invitation. I had completely forgotten how friendly and welcoming New Zealanders were, even though it was one of the reasons I wanted to come back here.

Seuraavana päivänä kastauduimme hyytävän kylmässä merivedessä ja ajoimme Paihiaan lounaalle sekä katsomaan vesiputouksia. Oli ensimmäinen lämmin päivä Uudessa Seelannissa oloni aikana. Paihiasta jatkoimme pohjoiskärkeen Cape Reignaan ja saavuimme juuri perille katsomaan auringonlaskua. Yön vietimme retkeilyalueella. Ilta oli hyytävän kylmä, mutta teltassa onneksi tarkeni kuitenkin nukkua. Kun yöllä nousin vessaan, täysikuu valaisi koko retkeilyalueen, vieressä olevan meren aallot pauhasivat ja ilma tuoksui mereltä.

The next day we dipped in the freezing ocean and drove to Paihia for lunch and to see some waterfalls. It was the first warm day in New Zealand in my time. From Paihia we drove to the most northern part of the country, Cape Reigna. We arrived just in time to see the sunset. The night we spent in a camping area. It was freezing cold outside but surprisingly warm in the tent. When I got up in the middle of the night, the full moon was lightning the whole area, you could hear the waves from ocean next to us and the air smelled like the ocean.

          Illallinen valmistuu takakontissa
                   Dinner being prepared

Aamulla nousimme aikaisin, jotta näkisimme auringonnousun mereltä. En ole tainnut koskaan aktiivisesti katsoa auringonnousua vaikka siihen aikaan olen monasti jo ollut töissä. Aamiaisen jälkeen menimme Te Pakiin jättimäisille hiekkadyyneille kävelemään.

We woke up early the next morning to see the sun rise from the ocean. I don't think I have ever actively watched the sun rise although I have already been at work at that time many times. After breakfast we drove to Te Paki to walk on these giant sand dunes.

Illan ja yön vietimme Mitimitissä maorimies Rodneyn luona. Hän omisti monen hehtaarin hevostilan kukkulan juurella, meren rannalla. Täydellisellä sijainnilla siis. Hostellissa yöpyi myös israelilaispariskunta, joka oli käynyt kalastamassa ja söimme päivälliseksi heidän saaliiksi saamaansa napsijaa.

The evening and night we spent at a horse ranch owned my a maori guy Rodney. He owned achers of land next to the ocean and a hill. It was the perfect location. There was an israelian couple staying at the hostel as well and for dinner we had black snapper that they had cought earlier the day.

    Rodneyn tila kukkulan päältä katsottuna
               Rodneys ranch from the hill

Rodneyn tila olisi ollut täydellinen paikka rentoutua muutama päivä, mutta meidän oli jatkettava matkaa takasin Aucklandiin. Urilla ja Karenilla alkoi aika Uudessa Seelannissa loppua ja he halusivat vielä matkustaa muuallekin, ja minulla oli lento seuraavana päivänä eteläsaarelle Queenstowniin. Oli aika alkaa etsiä töitä.

Rodney's ranch would have been the perfect place to relax for few days, but we had to continue back to Auckland. Uri and Karen wanted to see more of New Zealand before their time was up and I had a flight to the south island, Queenstown, the following day. It was time for me to start to look for a job.

      Tsekkasimme suurimman Kauri-puun paluumatkalla
    We checked out the biggest Kauri tree on the way back

- Päivi