Nuku, syö, toista//Eat, sleep, repeat

Saavuin Uuteen Seelantiin reilu viikko sitten. Oli outoa, kuinka kaikki oli tuttua Aucklandin lentokentällä. Ihan kuin olisi tullut kotiin.

I arrived to New Zealand over a week ago. It was weird how familiar everything was at the Auckland airport. It felt like coming home.

Olin suunnitellut viettäväni kaksi yötä Aucklandissa, aikomuksenani saada pankkitili avattua ja veronumerohakemus postiin. Pankkitili piti avata, jotta voi saada veronumeron ja veronumeroa tarvitsen, jotta voin työskennellä working holiday-viisumillani.

I had planned to stay only two days in Auckland in order to get my NZ bank account opened and my IRD number application mailed. I had to open a local bank account to get my IRD number and I need an IRD number to work here with my working holiday visa.

Ensimmäisenä aamuna olin kuitenkin 40:n asteen kuumeessa ja nielutulehduksessa.  Kolme päivää myöhemmin makasin edelleen likaisessa hostellihuoneessa, joka haisi sukkahieltä. Oloni oli niin kamala, että olin valmis pakkaamaan rinkkani ja lähtemään kotiin. En ole koskaan ollut huonommalla tuulella reissussa. Sain kuitenkin uudet antibiootit ja aloin heti voida paremmin. Särkylääkkeiden voimalla sain hoidettua asiatkin.

On my first morning, I was down with high fever and tonsillitis. Three days later I was still laying in bed in a dirty hostel room that smelled like feet. I felt so awful that I was ready to pack my bags and go home. Finally I got new antibiotics and started to feel like a human again. With the power of pain killers I was even able to finish my errands.

Ainut maisema, jonka näin ensimmäisten kolmen päivän aikana
The only view I saw for the first three days

Pankissa minua palveli viisikymppinen mies, joka kyseli ummet ja lammet matkustamisestani. Monta kertaa hän totesi, kuinka hänenkin piti nuorena matkustaa, mutta se aina jäi, ja kuinka onnekas olen, kun olen nyt reissun päällä. Lopuksi hän tokaisi, että pelastin hänen päivänsä, koska olin toteuttamassa unelmiani. Hänkin pelasti minun päiväni. Tarvitsinkin muistutusta, kuinka hienoa tämä on enkä saisi pienen sairastelun pilata sitä.

At the bank, I was served by a fifty-year old man, who asked tons of questions about my travels. He told me over and over again how he meant to travel when he was younger but something always got in the way. He told me how lucky I was for being able to travel now. Finally he said that I made his day by following my dreams. He made my day too. I needed a reminder of how fortunate I was and I shouldn't let a flue ruin that.

Lähdin pankista hymy kasvoillani. Asiat oli hoidossa, oloni alkoi kohentua ja ystäväni Matan oli saapumassa seuraavana päivänä noutamaan minut roadtripille pohjoiseen.

I left the bank with a smile on my face. Everything was in a process, I was starting to feel good again and my friend Matan was going to pick me up the next day for a roadtrip up north.

-Päivi