Hymyilevä kansa//The smiling people

Yhden päivän jälkeen karistin Phnom Penhin pölyt jaloistani ja suuntasin etelään Sihanoukvilleen. Sihanoukville on rantakaupunki, jota turistit eivät vielä ole oikein löytäneet.

After one day in Phnom Penh, I headed to south, to Sihanoukville. It's a  beach town that most tourists haven't really found yet.

Olin sattumalta varannut hostellin Otres Villagesta, Otres-rannan vieressä sijaitsevasta pienestä kylästä, jota vasta rakennettiin. Muutamia hostelleja, ravintoloita ja pikkukauppoja jo löytyi, mutta tiet olivat päällystämättömiä ja monttuisia ja joka puolella näkyi rakenteilla olevia taloja. Tunnelma kylässä oli rauhallinen, jopa unelias ja kaduilla sai kulkea vapaasti ilman, että myyjät tulivat iholle. Päinvastoin, mennessäni ostamaan bussilippua turistipuljusta sain herätellä riippukeinussa loikoilevan myyjän.

By coincident I had booked a hostel in Otres village, a small town next to Otres beach that was still under construction. There were a few hostels, restaurants and shops in there, but the roads were unpaved and bumpy and everywhere you looked there was a house being build. The atmosphere in the village was peaceful, sleepy even. You could walk on the streets without the hawkers coming on to you too strongly. When I went to buy a bus ticket from a tourist shop, I even had to wake up the sails person.

                     Tie hostellille

              The road to my hostel

                  Otres Village

                     Otres beach

                          Otres village

               Otres-ranta auringonlaskun aikaan                            Otres beach at sundown

Sihanoukvillessä on kyllä muutama vilkkaampi ranta, kuten Serendipity ja Ocheteaul. Kävin näillä rannoilla kävellen kuuden kilometrin matkan rantaa pitkin. Olin kuvitellut rantakävelyn kauniissa maisemissa, mutta puolivälissä matkaa ranta muuttui muuten autioksi, mutta roskaa oli joka puolella. Rannalta löytyi vaikka mitä; kakkavaippoja, housut, pulloja, muovipusseja ja kuollut rotta. Tiedä sitten heittivätkö ihmiset rannalle jätteensä vai oliko aallot tuoneet ne rantaan.

There are few busier beaches in Sihanoukville, like Serendipity and Ocheteaul. One day I walked the six kilometer journey to those beaches. I had pictured in my mind a peaceful walk down the beautiful beach line but half way there the beach got empty besides the garbage that was spread all over the beach. You could find everything in there: poopy diapers, pants, bottles, plastic bags and a dead rat. I don't if people threw their garbage there or if the waves had brought them from the sea.

                        Roskaranta

                     The trashy beach

     Aina silloin tällöin tuli tämän näköinen                       kaatopaikka vastaan
   Every now and then there was a dumpster                      like this on the street

        Löytyi myös välillä komeita vanhoja                                    rakennuksia

 There were also old beautiful buildings like                                      this

Päästyäni turistirannalle alkoivat hierontanaiset ja käsinauhamyyjälapset jolkottaa luokseni, eivätkä millään meinanneet uskoa kieltävää vastausta. Yritin löytää jonkinlaista somaa rantaravintolaa, mutta kaikki oli saman kaavan ravintoloita: tuolit ja pöydät peitti rannan, värikkäät kaljamainosaurinkovarjot loistivat ja tarjoilivat huusivat kilpaa saadakseen asiakkaita. Päästyäni yhden tällaisen ravintolan pöytään huomasin muiden asiakkaiden olevan vähintään 50-vuotiaita länsimaalaisia miehiä, kännissä. Yksi heistä yritti aloittaa keskustelua kanssani. Hän kysyi, mistä olin kotoisin, sammalsi hetken yksinään ja keskittyi juomaan olutta. Viiden minuutin päästä tuli sama kysymys ja kuvio toistui aina 40 minuutin ajan, kunnes olin hotkaissut ruoan naamariin ja lähdin painamaan takaisin Otres-rannalle. Edes kaatosade ja kakkavaipat eivät hidastaneet tahtia. Oli ihanaa päästä takaisin hiljaiseen pikkukylään. Otres villageen verrattuna tuo kokemus oli oikea kulttuurishokki, vaikkei Serendipity-rannallakaan paljoa ihmisiä ollut ja meno oli vielä rauhallinen Thaimaahan verrattuna.

Once I got to the beach the massage ladies and the bracelet selling kids ran to me and didn't take no for an answer. I tried to find a cute restaurant at the beach but they were all the same, with tables taking over the sand, bright beer advert-umbrellas and waiters each one shouting louder than the other in order to get customers in. Once I sat down in one of these restaurants, I noticed it was full of middle-aged, drunken western men. One of them tried to have a conversation with me. He asked where I'm from, mumbled something to himself and asked the same question again in five minutes. This same routine went on about 40 minutes until I had eaten my lunch and started to head straight back to Otres beach. Even the rain and poopy diapers didn't stop me. Compared to Otres beach Serendipity was like a cultural shock, although there weren't a lot of people there and compared to Thailand is was pretty chilled.

         Myrsky nousemassa Otres-rannalla

               Storm arising at Otres beach

Rentouduttuani kolme päivää rannalla, otin yöbussin pohjoiseen Siem Reapeen. Olin varannut hotellibussin oikean sängyn kanssa, mutta olin skeptinen sen suhteen, mik todellisuus tulisi olemaan. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun minulle olisi luvattu sängyksi taittuva istuin eri lopputuloksella. Mutta yllätyksekseni sain ihan oikean sängyn! En ole koskaan nähnyt bussia täynnä sänkyjä ja oli pakko nauraa ääneen. Ensimmäistä kertaa sain oikeasti nukuttua yöbussissa, vaikka muutaman kerran luulin tippuvani yläpedistäni. Turvavyöt olisivat olleet passelit.

After three days of relaxation at the  beach I took a night bus up North, to Siem Reap. I had booked a hotel bus with actual beds but I was skeptical. It wouldn't had been the first time I booked a "bed" and it turned out to be an ordinary seat. But for my surprise it was a bed! I have never seen a bus like that and I was laughing out loud when I saw it. For the first time, I actually got sleep in a night bus although I woke up few times when I thought I'm going fall down from my top bunk. Seat belts would have been great.

                         Yläpeti bussissa
                      Top bunk in the bus

      Peitto ja tyynykin tarjottiin

They had blankets and everything

Se, mikä täällä hämmentää ja pelottaakin, on liikenne. Sääntöjä ei tunnu olevan. Skootterit pujottelevat, mistä mahtuvat ja etenkin vasemmalle käännyttäessä ne oikaisevat vastaantulijoiden 

kaistalle ja ajelevat hetken vastavirtaan ennen oikealle kaistalle palaamista. Tämä tuo lisää mielenkiintoa kadunylitykseen, joka ei muutenkaan ole ruuhkaisilla teillä helppoa. Kukaan täällä ei juurikaan kävele, muuta kuin muutamat turistit. Kävelyteitä ei siis ole, suojateistä puhumattakaan. Katua ylittäessä ei auta kuin vetää henkeä ja unohtaa itsesuojeluvaistot. Muuten tien ylittämisestä ei tule mitään.

The thing that amazes and even scares me a bit, is traffic. There seems to be no rules on that one. There's a lot of traffic and scooters go basically where they want to go. Especially when turning left, they cut the corners and turn to the wrong lane. They drive for a while before getting back to the right lane. This makes crossing the road even more interesting. Hardly no one walks in here other than few tourists so there's no sidewalk not to meantion crosswalks. When crossing the road, the best you can do is to take a deep breath and forget your instinct of self preservation. Otherwise you'll never be able to cross.

Suurimman vaikutuksen täällä minuun on tehnyt ihmiset. Vaikka heillä ei ole paljoakaan, he ovat aina hymyssäsuin ja kohteliaita. Olen saanut parasta palvelua ravintoloissa täällä ja olen kuitenkin käynyt Amerikassa. Tarjoilijat aina muistavat, jos menee samaan paikkaan uudestaan ja ovat kohteliaita pitäen huolta, että kaikki on kohdillaan. He tuntuvat olevan aidosti kiitollisia, kun menee heidän ravintolaansa eikä ihme, kilpailu on sillä alalla varmasti kovaa. Minut on saatettu ravintolasta ulos kadulle asti ja tarjoilija on jäänyt perään vielä vilkuttamaan.

The thing that impress me here the most is people. Even though they don't have much, they're always smiling and polite. I've had the best service in the restaurants in here and I've been to USA. The waiters always remember you if you go to their restaurant more than once and they make sure that everything is good with you. It seems they are genuinely happy that you go to their restaurant and no wonder, the competition in that field must be tough. I have had a waitress walk me out of the restaurant and standing on the street waving to me until I was further away.

Ihmisillä tuntuu olevan myös hyvä huumorintaju. Kerran tulin ravintolasta ulos ja kuusi tuk tuk-kuskia seisoi vastapäätä. Yksi heistä kysyi, tarvitsenko kyydin. Vastasin kieltävästi. Seuraava kuski kysyi samaa, saaden saman vastauksen. Aloin jo nauramaan tilanteelle ja heitin kai vettö myllyyn, kun kaikki loput neljä kysyivät myös samaa ja naureskelivat näin tehdessään. Tilanteen ironia oli niin hauskaa, että he huutelivat vielä peräänikin samaa kysymystä ja nauroivat. On aina ihana huomata, kuinka samanlainen huumorintaju voi löytyä täysin eri kulttuureista tulevilla. 

People also seem to have a good sense of humor. Once I walked out of a restaurant and there was six tuk tuk-drivers standing next to it. First one of them asked if I needed a tuk tuk. I declined and another one asked the same. I declined again laughing and so the rest four drivers asked the same question, getting the same answer. They laughed when they did this and after I passed them, they still continued shouting "tuk tuk?" and laughing. It's always great to realize how similar a sense of humor can be with people who come from totally different cultures.

- Päivi